logo

Eurooppalaisen teatterin historia – Osa 3

Englannin renessanssi ajan teatterilla on ollut suuri vaikutus nykypäivän teatteriin maailman laajuisesti, sekä näytelmä tekstien, että itse teatterirakennusten kehityksen kannalta. Renessanssi ajan teatteri rakennukset oli rakennettu avoimen keskipihan ympärille kolmeen kerrokseen. Lontoossa tänä päivänä vieraileva voi käydä ihailemassa tyyliä uudelleen rakennetussa Globe teatterissa, Thames-joen rannalla. Teatterit olivat useimmiten muodoltaan pyöreähköjä, mutta myös nelinurkkaisia rakennuksia on uskottu olleen käytössä. Pihan keskellä sijaitsevan lavan ympärille mahtui yleisöä kolmelle reunalle, ja sen takana olivat näyttelijöiden sisään käynnit, sekä orkesteri monttu.

Eurooppalaisen teatterin historia – Osa 3

Shakespeare on kiistämättä tunnetuin renessanssi ajan käsikirjoittajista, ja monia hänen teoksiaan esitetään päivittäin ympäri maailman. Shakespearen kynästä tulleiden teosten kirjo on uskomattoman laaja, ja ne vaihtelevat traagisesta Romeo ja Julia näytelmästä, poliittiseen Julius Ceasar draamaan, ja komedioihin kuten Paljon melua tyhjästä. Vaikka näytelmissä on paljon naisrooleja, näitä osia esittivät aina nuoret miehet tai pojat, sillä naisilla ei ollut asiaa lavalle. Renessanssi teatterin loppu tuli puritaani liikkeen myötä. Uskonnollinen liike päätti että näytelmät olivat syntisiä, ja korruptoivat niitä katsovien mielen. Pitkien näytelmien esittäminen kiellettiin Englannissa, ja teatterikulttuuri pääsi kehittymään maassa vasta 1660-luvulla restauraation aikakauden, ja kuningashuoneen vallan palauttamisen myötä. Hovien juhlavat elämäntavat palasivat palatseihin, ja sitä myötä viihdytyksen tarve kasvoi suuresti.

Restauraation ajan uudet tuulet

1600-luvulla Englannissa alkanut restauraation aikakausi toi mukanaan teatterin uudet tuulet. Lavoille ilmestyi uusia laitteita, joilla näyttelijät ja taustat liikkuivat kuin taian vaikutuksesta. Efektit, kuten lattialuukut, köydet joiden varassa näyttelijät lensivät, ja ilotulitteet olivat suosittuja. Musiikki, tanssi ja värikkäät vaatteet lisäsivät yleisön viihtyvyyttä. Osa näytelmistä otti mallia ranskalaisista oopperoista, ja esitysten kirjo oli loistava, vetäen puoleensa ennen näkemättömiä yleisömääriä. Yleisesti porvaristo alkoi nousta yläluokkien rinnalle varakkuuden puolesta.

Restauraation ajan uudet tuulet

Komedia ja tapakomedia näytelmät olivat suosittuja, ja aikakausi toi lavoille myös yhteiskunnallista satiiria. John Gayn kirjoittama Kerjäläisooppera on peräisin aikakauden loppuvaiheilta. Aikaisemmin esittämättömiä komedioita kirjoitettiin laajoille yleisöille, ja aihealueet olivat usein seksuaalisella kanssa käymisellä leikkiviä, ja huomattavan rivoja. Ensimmäistä kertaa Englannissa naiset pääsivät lavalle, ja näyttelijättäristä alkoi kuoriutua julkkiksia, joilla oli usein suhteita yläluokan edustajien kanssa. Yleisesti heidän asemansa yhteiskunnassa ei kuitenkaan ollut kovinkaan paljoa tavallista baarineitoa korkeammalla.

 

Espanjan teatterin kulta-aika

Espanjan teatteri historian kulta-aika sijoittuu suurin piirtein vuosille 1560 – 1681. Kuten Englannissa, Espanjalaista teatteria sponsoroitiin vahvasti yläluokkien voimin, mutta yleisö koostui myös alempien luokkien edustajista. Kultaisina vuosinaan Espanjalainen teatteri tuotti ennen näkemättömän määrän käsikirjoituksia, ainakin nelinkertaisen määrän Englannin vastaavaa aikakauteen verrattuna. Vaikka aikakauden Espanjalaiset käsikirjoittajat eivät ole yhtä laajalti käännettyjä kuin Englantilaiset, useat heidän teoksistaan luetaan mestariteoksiksi vielä tänäkin päivänä, ja teosten kääntäminen on yleistynyt viime vuosina. Aikakauden tunnetuimpia ja tuotteliaimpia kirjailijoita olivat Lope de Vega ja Pedro Calderon de la Barca.

Ranskan Barokki teatteri

Ranskan barokki teatteri oli voimassa 1600-luvulla, ja aikakauden tunnetuimmat kirjailijat ovat Pierre Corneille, Molière ja Jean Racine. Barokki teatteri otti vaikutteita pitkistä barokkinovelleista, ja tragikomediasta muodostui aikakauden johtava genre. Tragikomediassa nuoret neitsyet ja ritarit seikkailivat maagisissa olosuhteissa, ja ranskalainen teatteri otti vaikutteita myös muinaisilta kreikkalaisilta kirjailijoilta ja Espanjan suurilta vaikuttajilta. Espanjalaisia näytelmiä käännettiin usein  ranskaksi, ja ne olivat suosittuja suuren yleisön keskuudessa. Barokin aikakautena Ranskassa nähtiin myös tragedioita ja komedioita, ja näytelmien säännöt omaksuttiin usein muinaisen Kreikan klassikoista.

 

 

This post was written by