logo

Lilla teatern

Vuosi 1940. Talvisodan jälkeisessä Helsingissä on selvästi tilausta pienelle revyyteatterille. Näyttelijäpariskunta Oscar ja Eija Tengström perustavat Kasarmikadulle, kauppakillan sisäpihalle, pienen ja intiimin Lilla Teaternin. Teatteri oli alkujaan nimensä mukaisesti todella pieni. Teatterin pääasiallinen ohjelmatarjonta oli lähinnä komiikkaa, ja nuoret, lahjakkaat näyttelijät takasivat pikkuruisen teatterin suosion.

Lilla teatern

Lillan siirtyi Vivica Bandlerin haltuun vuonna 1955, ja siirtyi samalla toisenlaiselle aikakaudelle ohjelmistoltaan. Bandler toi teatteriin myös taiteellisesti korkeatasoisempaa ja vakavampaa ohjelmistoa. Bandleria voidaan kiittää Avantgarden tuomisesta Suomen teatterimaailmaan. Vivican erikoisalaa olivat kieli, replikointi ja henkilöohjaus. Hänen tarkoituksenaan ei ollut muuttaa teatteria visuaalisesti tai liikunnallisesti. Vivica oli hyvin erilainen kuin muut suomalaiset ohjaajat, hän rakasti näyttelijöitään ja kohteli heitä kunnioituksella. Hän pystyi maksimoimaan toisen ihmisen taidot ja pönkittämään tämän itseluottamusta. Vivica Bandler johti Lillania aina vuoteen 1967, jolloin teatterin ottivat haltuunsa aviopari Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson. Lilla Teatern muutti sille räätälöityihin tiloihin vuonna 1962. Uudet tilat Eerikinkadun ja Yrjönkadun kulmassa, Tekniska Föreningenin talossa, sopivat paremmin teatterin tarkoituksiin. Kasarmikadun pieni teatteritila jäi kuitenkin käyttöön Pikku-Lillanin nimellä. Vaikka Lillan oli alunperin ruotsikielinen teatteri se muuttui kuitenkin suomenruotsalaisten näyttelijöiden myötä kaksikieliseksi ja ohjelmistoon otettiin suomenruotsalaisia näytelmiä, sekä käännöksiä ruotsista suomeksi. Kaksikielisille näyttelijöille tämä ei ollut haaste, vaan esityksiä toteutettiin molemmilla kielillä.

Pöysti, Ulfsson ja Bandler

Bandler oli houkutellut Pöystin liittymään teatteriin jo ostaessaan sen vuonna 1955. Lasse Pöystistä tulikin pian yksi Lillanin kantavista hahmoista. Birgitta Ulfsson kiinnitettiin myös Lillaniin, joten aviopari viettikin lähes kaiken aikansa yhdessä. Tästä alkoi 18 vuotta kestänyt ura Lillanissa. Lillanin suosio perustui sen esittämiin aikakauteen sarkastisesti sopiviin revyy-näytelmiin. Benedict Zilliacuksen kirjoittamat hauskat näytelmät istuivat hyvin Lillaniin ja upposivat yleisöön. Monipuolinen näyttelijäkaarti osasi kevyesti hauskuuttaa yleisöä ja joukkoon tuli muutama taitava suomenkielinenkin näyttelijä, kuten Ritva Valkama ja Sinikka Sokka. Huippusuosittujen revyiden myötä Pöystin maine koomikkona kasvoi, ja ne olivatkin hänelle erityisen rakas taidelaji. Tarina kertoo että Pöysti sai pariin otteeseen yleisön nauramaan niin paljon ettei monologia voinut enää jatkaa. Varmasti unohtumaton kokemus niille joilla oli onni olla paikalla. Lilla Teaternin maine kiiri aina Skandinaviaan asti ja Pöysti oli tuttu hahmo Oslossa ja Tukholmassa.Lillanin ohjelmisto vaihtoi teemaa vuodenaikojen mukaan. Syksyisin teatterissa esitettiin vakavampia ja haastavampia näytelmiä joilla ei yritetty naurattamaan, vaan lähinnä kohahduttamaan katsojia. Toisaalta revyy oli kuitenkin Lillanin tavaramerkki, sillä se antoi mahdollisuuden tarttua vakavaankin aiheeseen, mutta oli silti yleisöystävällisempi taidemuoto. Revyyperinne pohjautui jo Lillanin perustamisen aikoihin. Vuonna 1974 Pöysti ja Ulfsson myivät Lillanin Asko Sarkolalle. Asko Sarkola vaikutti Lillanissa 30 vuoden ajan, ensin näyttelijänä ja myöhemmin Lillanin pitkäaikaisena johtajana. Pöystin jäähyväisnäytelmä oli Claes Andersonin kirjoittama Familjen, jota esitettiin 35 kertaa täydelle katsomolle. Näytelmän lavastus oli omaperäisesti kokonaan musta, tuoleja lukuunottamatta. Lillanissa on Helsinkiläistä sota-aikojen jälkeistä nostalgiaa, ja sen ovista on kulkenut lukuisia teatterialan suuria nimiä. Bandlerin, Pöystin ja Ulfssonin kosketus on vielä aistittavissa Lillanissa. Teatteri on tärkeä osa Helsingin kulttuuriperintöä ja on onneksi edelleen yhtä elävää ja monipuolista kuin silloin ennen. Ajat tosin muuttuvat mutta ne ajankohtaiset näytelmät ja niissä näytelleet henkilöt olivat tekemässä teatterihistoriaa, Helsingin historiaa.

Pöysti, Ulfsson ja Bandler

Teatterin pyörittäminen on haastavaa taloudellisesti ja näistä syistä johtuen Lillan liitettiin Helsingin Kaupunginteatteriin vuonna 2005. Tämä siirto ratkaisi Lillanin taloudelliset ongelmat. Nykyään Lilla Teaternia johtaa Teatteriohjaaja Raila Leppäkoski.

This post was written by