logo

Teatteri tyylien kirjo – Osa 2

Vanhempia musiikkiteatterin muotoja ovat ooppera ja operetit. Oopperassa musiikilla on johtava rooli, ja käsikirjoitus lauletaan yleisimmin sen alkuperäiskielellä. Suurin osa oopperoista on kirjoitettu italiaksi, saksaksi, tai ranskaksi, mutta maailman laajuisesti löytyy myös pieni määrä muilla kielillä kirjoitettuja teoksia. Esiintyjiä oopperassa säestä usein täysimittainen sinfonia orkesteri. Laulajien esittämää tekstiä kutsutaan sanalla liberetto, ja tätä esitetään kahdella laulu tyylillä, resitatiivilla ja aarioilla. Siinä missä resitatiivit kuljettavat juonta eteenpäin, aariat ovat näyttäviä lauluesityksiä, jotka testaavat esittäjiensä laululahjoja.

Ooppera ja operetti

Oopperan historialla on juurensa Italialaisissa hoveissa, joissa viihdyttäjät yrittivät tuoda muinaisen Kreikan draamoja yleisön esille mahdollisimman autenttisilla tavoilla. He uskoivat että suurin osa teksteistä oli kuoron laulamia, ja näin ooppera eteni täysin lauletuksi. 1637 Venetsiassa heräsi idea karnevaalista, jossa laajalle yleisölle esitettiin valikoima ooppera teoksia, ja ooppera alkoi siirtymään hoveista laajemman yleisön nautittavaksi. Oopperoiden teemat ovat usein dramaattisia, rakkauden, kuoleman, vallan, ja myyttisten legendojen ympärillä pyöriviä. Klassista oopperaa ajavat suhteellisen tiukasti määritellyt säännökset. Laulajien äänet jaetaan niiden voiman, korkeuden, ja monipuolisuuden mukaan useaan äänialaan. Mieslaulajat voivat olla bassoja, basso-baritoneja, baritoneja, tenoreita, tai kontratenoreita. Naiset taas luokitellaan kontraaltoiksi, mezzosopraanoiksi, tai sopraanoiksi. Miehet saattavat silloin tällöin kyetä naisten ääniasteille. Nämä äänet luokitellaan lisäksi niiden voimakkuuden mukaan, esimerkiksi sopraanot voidaan lajitella koloratuurisopraanoksi, lyyriseksi sopraanoksi, spinto-sopraanoksi tai dramaattiseksi sopraanoksi. Oopperoiden roolit kirjoitetaan useimmiten tietyille äänialoille, mutta myös esiintyjän näyttelijän lahjat vaikuttavat rooleihin joihin heidät valitaan. Laulajien äänialat usein muuttuvat heidän uransa aikana, ja on muutamia laulajia jotka kykenevät laulamaan useamman äänialan rooleja, tunnetuin näistä on varmasti Maria Callas. Oopperalla on kansan silmissä usein korkeakulttuurinen mielikuva, mutta viime vuosina maailman tunnetut ooppera talot ovat tehneet kovasti töitä tuodakseen oopperan takaisin suuremman yleisön tietoisuuteen. Oopperoihin on tarjolla halvempia matinea lippuja, ja useat tunnettuja oopperoita lähetetään paikallisiin elokuvateattereihin samanaikaisesti kun ne esitetään ooppera taloissa. HD video formaatti, ja surround ääni mahdollistavat lähes autenttisen oopperakokemuksen läheisimmissä olosuhteissa. Oopperaa muistuttava operetti taas on kevyempi, Ranskassa alkunsa saanut musiikillinen näytelmä, jossa suuri osa tekstistä lauletaan, mutta joka sisältää myös lausuttuja vuorosanoja. Operetti syntyi oopperan sivumuotona, yleisöille jotka kaipasivat kevyempää viihdettä. Operettien musiikki on usein tanssittavaa, ja helposti omaksuttavaa, ja suuri osa Johan Straussin tunnetuista valsseista sai alkunsa osana operetteja.

Ooppera ja operetti

Tanssiteatteri

Tanssillisista ilmaisumuodoista tunnetuin on varmasti baletti, jossa korkeasti koulutetut tanssijat tuovat näytelmän juonen esille liikehdintänsä kautta, musiikin säveltämänä. Kuurinalaisuus ja lajityypin sääntöjen noudattaminen ovat tyypillisiä baletti esityksille. Tanssijat pyrkivät antamaan yleisölle illuusion painovoiman kumoamisesta, vartaloiden keveydestä, ja liikkeiden pehmeydestä. Baletin juuret ulottuvat renessanssi ajan Italialaisiin hoveihin, ja se levisi Italiasta Ranskaan Catherine de’ Medicin välityksellä. Tanssilla oli vahva yläluokan tuki, ja alunperin se olikin lähinnä aristokraattien viihdykettä.  Ensimmäinen ammattimainen baletti oli Louis XIV:n perustama Académie Royale de Musique, eli Pariisin ooppera. Vielä tänäkin päivinä baletin liikkeitä kutsutaan niiden ranskankielisillä nimillä, mikä todistaa taidelajin alkuperäismaasta.

Tanssiteatteri

Vanhanaikaisen baletin lisäksi lavalla nähdään usein vapaamuotoisempaa tanssiteatteria, joka usein yhdistää liikkeisiin akrobatiaa ja muita sirkus perinteitä. Tanssiteatterissa tanssijoiden liikkeistä päättää koreografi, ja tanssiteoksia voidaan esittää joko soolona, yhden tanssijan esittämänä, tai suuremman ryhmän kautta. Tanssiteatterit ovat usein osittain improvisoituja, ja teoksia saatetaan tehostaa musiikilla, puheella, ja muilla efekteillä. Tanssiteatteri usein yhdistää tanssin eri suuntauksia, lainaten baletista, modernista tanssista ja kansantanssinperinteistä. Tanssiteatteri kulttuuri on voimissaan Suomessa, ja ympäri maata esiintyy monia kymmeniä vakiintuneita tanssiteatteri joukkoja.

This post was written by