Tanssi esittävän taiteen lajina

Tanssin, kuten teatterinkin, juurten alkulähteen katsotaan ulottuvan sivilisaation alun tai jopa sitä aiempaan aikakauteen, yli viidentuhannen vuoden taa. Historiassa tanssi liitetään erilaisiin rituaaleihin ja seremonioihin, mutta tanssi on tunnistettu viihteellisenä, mielihyvää tuottavana ilmiönä jo kauan ennen nykyaikaa. Maantieteellisesti ensimmäiset merkit tanssista ja teatterista juontaa Intiaan.

Suomeen tanssi rantautui 1800-luvun puolivälissä. Nykyisin vähemmän tunnettu kansantanssi saavutti sellaisen suosion, että se kirvoitti järjestämään ensimmäisen tanssiesityksen vuosisadan lopulla. 1900-luvulla tanssi otettiin osaksi teatteria, mutta myös tanssin esitysmuodot alkoivat laajeta esimerkiksi balettiin. Oppia haettiin Keski-Euroopasta. 1900-luvun aikana tanssi sai jalansijaa elokuvissa ja televisiossa. Vuosisadan jälkipuolella maassa vaikuttivat jo lukuisat tanssille vihkiytyneet yhdistykset ja ryhmät. Valtio tuki osaltaan esimerkiksi Oopperan balettikoulua ja Suomen ensimmäiset tanssifestivaalit järjestettiin vuonna 1970. Kuopio Tanssii ja Soi on edelleen pohjoismaiden suurin tanssitapahtuma. Nykyisin tanssi, etenkin nykytanssi, on yhä enemmän näkyvillä myös viihteen kentällä. Televisio-ohjelmat, mainokset, teatterinäyttämöt ja taide laajemminkin on onnistunut yhdistämään tanssin kiinteäksi osaksi visuaalista elämystä. Niin sanotulle digisukupolvelle tanssi edustaakin ammatinlajia siinä missä mikä tahansa perinteisempikin ammatti.

Nykytanssi

Nykytanssi on yhdistelmä monia tanssilajeja, mutta sen pohjana tai esikuvana toimii baletti. Tanssin ytimessä on tunteiden ilmaisu vapaasti, eri liikkeillä ilmentäen. Vaikka tanssi on lajina tunnistettava, se sisältää elementtejä hyvin erilaisista lajeista aina katutansseista klassisempaan liikekieleen. Koska nykytanssi on käsitteenä laaja, sitä myös opetetaan hyvin eri painotuksin, menetelmiä saatetaan ottaa jopa tanssin ulkopuolelta kuten kamppailulajeista. Nykytanssin ”sisarlajeja” ovat jazz- ja modernitanssi. Baletin lisäksi nämä kaikki luetaan näyttämötanssien lajeiksi. Baletista tutun estetiikan sijaan nykytanssissa ei pelätä näyttää vulgaarimpaa jopa rumaa liikekieltä.

Mielenkiintoista on se, että tanssi oli alun perin ympäröivän kulttuurin ilmentymä ja esimerkiksi Intiassa, josta tanssin juuret katsotaan olevan lähtöisin, tanssin kautta esitettiin uskonnollisia jumaltarinoita. Kuitenkin viimevuosadan vaihteessa Euroopassa esittävää tanssia tarkasteltiin vahvasti sen teknisyyden kautta. Koreografiat ja tanssijoiden suoritukset olivat suurennuslasin alla, jolla arvostusta mitattiin. Tällä vuosikymmenellä tanssi on ottanut hurjia harppauksia eteenpäin ja etenkin nykytanssi profiloituu yhä vahvemmin taiteen kenttään, joka pyrkii ottamaan teoksillaan kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Toisin sanoen länsimaisen tanssin voisi katsoa palanneen takaisin lähtökuoppiinsa yhteiskunnan ja sen kulttuurin esiintuojana.

Tanssin mahdollisuudet

Tanssin mahdollisuudet

2020-luvun ehkä puhuttavin aihe on ollut taiteen arvostus. Korona pakotti taiteilijat miettimään asemaansa. Etenkin Suomessa on koettu, ettei taide ja kulttuuri ole missään arvossa. Toisaalta tanssi kuten muukin esittävän taiteen kenttä on joutunut pohtimaan esityskanaviaan ja tavoitettavuuttaan. Iso osa tanssijoista työskentelee freelancereina ja esitykset tuotetaan niin sanotusti freelancertuotantoina. Avustuksia tanssitaide saa valtiolta ja Taiteen edistämiskeskukselta. Apurahoja myönnetään niin yksittäisille tanssijoille kuin tanssiin keskittyneille ryhmille. Tanssin näkyminen niin sanotuissa valtavirran kanavissa on nostanut kiinnostusta niin lajia kuin sen arvostustakin kohtaan.

Samaan aikaan kun nykytanssin ilmaisu on kehittynyt ja laajentunut, se on muuttunut käsitteellisempään eli abstraktimpaan suuntaan. Tanssitaide varmasti herättää yhä tunteita, mutta ehkä vähän erilaisella tavalla kuin tähän saakka on totuttu ajattelemaan. Tanssiteokset haastavat yhä enenevissä määrin miettimään yhteiskunnan epäkohtia. Voisi jopa sanoa, että tanssi on politisoitunut. Suomessa tehtyjä tanssiteosten on viimevuosina nähty käsittelevän esimerkiksi rodullistamista ja rasismia, naisen asemaa tai jopa tapahtuneita rikoksia, jotka heijastuvat yhteiskunnan ongelmista. Voisi siis olettaa, että tanssitaide pyrkii kohti vaikuttavuutta. ”Kehollisin keinoin kohti valoisampaa yhteiskunnallista tulevaisuutta.” Yhtä lailla se kokoaa kokonaisia yhteiskuntia, kieliä ja kulttuureja yhteen. Tanssilla ei ole rajoja, eikä puhuttua kieltä, on vain yhteinen universaali kokemus.